"Kulta eihän se mikään poniluokka ole. 125cm on jo ihan kunnollinen luokka! Miten se meni?" Äiti kyseli.
"Startattiin viimeisinä, mutta Geyzer oli kuitenkin tarkka ja nopea. Viides sija, tuplanolla", kerroin ja ärsytti edelleen kuinka hitaasti uusintarata oli mennyt.
"Hienostihan se meni! Minähän sanoin, että siinä tammassa on sitä jotain!" Äiti huudahti. "Oliko tuttuja siinä luokassa?"
"Luonnollisesti", naurahdin kuivasti. "Rosengårdin nuorempi oli neljäs ja Alexander 19. Salma Stjärndahl oli 13. sillä ponilla."
"Voi se Salma on kyllä herttainen tapaus. Ja minä sen instagramin kanssa laitoin kun minua vähän neuvottiin. Hyvin se Rosengårdin tyttökin ratsasti varmasti! Ei niillä geeneillä luokkia mennä häviämään", äiti sanoi naurahtaen.
Kauhistutti ajatella äitiä käyttämässä instagramia.
"Miten ne muut luokat?" Äiti kysyi ja yritti kääntää puhelimen näyttöä nähdäkseen videopuhelussa ympärilleen takanani.
"Et sä näe sinne. Oon hotellihuoneessa, ei mitään jännää. Niin, 130cm luokassa Geyzer loisti jälleen ja tuli edelleen tuplanollilla toiseksi. Nemesis oli edelleen surkea ja vasta kuudestoista. Mä arvelin myydä sen, mutta sitten 135cm luokassa se olikin toinen. Ei muuten paljoa lohduttanut. Iitu ei vieläkään sijoittunut, se oli kuudes.", totesin irvistäen.
"Kuule jos sitä itse myisi hevosen aina kun se ei ole paras, ei minulla olisi hevosia lainkaan", äiti totesi huokaisten. "Olet saanut liikaa vaikutteita isältäsi! Ei se koskaan ole hevosen vika jos et menesty, vaan kyllä ihan molempien!"
"En mä jaksa kuunnella tuota paskaa, hei hei", totesin vihaisena ja sammutin puhelun.
Äiti oli typerä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti