Skeptisyydestäni huolimatta meillä sujui nykyään paremmin Geyzirin kanssa. Ei tamma edelleenkään minusta pitänyt, mutta nykyään hyväksyimme toisemme edes hieman paremmin ja usein varustin sen itse. Tai ainakin satunnaisesti. Ruunaankoskelle Geyzir saapui äidin ja Aten kyydillä Paloniemen trailerilla ja minä tulin vuokra-Lexuksellani. Lauantaina starttasimme kaksi luokkaa tasolla 120cm, jotka päätyivät häpeään ja totaalifiaskoon. Olimme viimeisiä kahdeksalla virhepisteellä, vaikka minä en koskaan ollut viimeinen, missään. 130cm luokka ei mennyt juurikaan paremmin, 6vp ja sija 11/14.
Sunnuntaina starttasimme Ruunaan Maljan osakilpailuissa, 130-135cm radalla. Lämmittelyssä tamma tuntui toimivan eilispäivää paremmin, eikä rata itsessään ollut hullumpi, vaikka hevonen toimikin jälleen juuri kuin itse tykkäsi. Saimme kuitenkin nollaradan perusradasta -ja uusinnasta, sitä saikin jo vähän tuulettaa! Vaikka enhän minä tietystikään tuulettanut, nyökkäsin vain pidättyväisesti toimihenkilölle, joka kiinnitti sinisen ruusukkeen Geyzirin suitsiin. Saimme myös tonnin rahapalkinnon shekkinä, jonka annoin suoraan äidille korvaukseksi työstä ja tamman majoituksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti